8.10.2016

Turkoosilla merellä – Kohtaamisia


Laivan moottori hyrähtää käyntiin. Myös moottorivene käynnistyy ja laivapoika käy hakemassa laivan paikallaan pitäneen köyden rannan kiven ympäriltä. Keulassa metalli laulaa kun ankkuriketjua kelataan ylös. Laiva alkaa liikkua.

Ohitamme karuja kivisiä rantoja. Ohitamme toisia laivoja. Ylitämme ulappaa. Kreikan saaret ovat lähellä näkyvissä. Laiva allamme keinuu pehmeästi. Seison kannella ja annan kehoni myötäillä laivan liikkeitä. Nousu aallon harjalle, laskeutuminen, pieni keinahdus vasemmalle ja vastaliike oikealle. Kehoni on yhtä laivan kanssa. Välillä saan päälleni suolaisen roiskahduksen meren sylistä. Suolahoitoa. Meren kohtaamista.


Laivan kannella matkaajat liikkuvat, pysähtyvät, lepäävät, juttelevat, elehtivät, poistuvat. Keskusteluja ja kohtaamisia syntyy, ne elävät aikansa ja hiipuvat. Muodostuu uusi keskustelu, uusi kokoonpano, elävä kohtaaminen. Loputtomiin spontaania koreografiaa.

Tunnistan kaipuuni jäädä kiinni hyvään kohtaamiseen. Tässä voisi viipyillä, koska tämä on niin hyvää. Ja kuitenkin kohtaaminen hiipuu tai ”häiriintyy” jonkun toisen kohtaamisen pyrkiessä samaan tilaan. Päästän irti, seuraan tapahtumien luonnollista, pakottamatonta rytmiä. Tilanteet avautuvat omalla painollaan. Voin vaikuttaa kohtaamisten syntyyn ja laatuun omalla läsnäolollani, aktiivisuudella ja herkkyydelläni.

Tämäkin matka päättyy. Kuin kohtaaminen kannella. Laiva lipuu tyyneen merenlahteen. Kaikki ovat kannella katsomassa uutta levähdyspaikkaamme täällä sinisen meren sylissä. Ankkuri kolahtaa alas. Laivapoika käy kiinnittämässä köyden rannalle. Olemme perillä taas.

Niin kauan merellä matkaa teen
kunnes saavutan kauneimman autereen
kunnes satujen rannan nään taivaallein
nousevan hiljaa ja hartaasti lailla sienen

(Juice Leskinen: Odysseus)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti