Se alkoi ihan viattomasti. Linda virittää kitaransa.
Vedetään pari biisiä kuorossa. Joku kansanlaulu:
Yksi, kaksi, kolme, neljä
Anna iloinen olla
Jos suru tulee
Anna hänen mennä
Paarmat ne laulaa
Neljä hiirtä hyppelee
Kissa kiipee rummun päälle
Ja koko maailma pauhaa
ja sitten se ihan kahjo:
Viimeinen viikunapuu kaljuuntuu…
Taatelipalmu kaateli kahvia juu…
Puupää piipaa-autolla sairaalaan…
Joku väittää jo nähneensäkin hänet kaupungilla,
kaljuuntuvan viikunapuun.
Ilta illalta laulut lisääntyvät ja meno kovenee.
Ensin kuorolauluosastoa ja pian iskelmiä, jopa tangoa tulista. Ja tietysti
är-aa-koo-aa-äs RAX:
se onkin onni että saa
taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa…
kotiin sieltä hänet kannan,
pussaan puhki koko suun
Leevin myötä meno konkretisoituu:
Minä lähden Pohjois-Karjalaan
Vaihdan farkut verkkarihousuun
Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
Juon kaljaa auringon nousuun
Sitten alkaa rävähdellä, esim. risteilyn
teemaamme sopivasti:
Jos rappio on sitä että rakastaa
ottaa hetkestä kii
eikä tahdo tappaa
on mukavaa olla rappiolla
olla vaan täysi nolla…
Vitut minä mikään viisas ole
tahdon elää vain kuin ihminen
Päästä irti isoveli
kuule kutsua jumalten
J. Karjalainen saa oman osionsa, esim.
Kolme cowboyta ratsastaa
Hevosillaan kaupungista pois
Kaksi miehistä hymyilee
Mutta kolmannella on kyynel silmässään…
Hän ei oo oikea cowboy
Jos naista ei voi saada mielestään
ja tietysti biisi, johon kaikki samastumme:
Apinaorkesteri aarniometsän suojassa harjoitteli
Apinaorkesteri hetken aikaa meitä viihdytti
Suurin apina oli solisti
Se lauloi ja viidakkorumpuja kolisti…
Laiha apina soitti kitaraa
Ei tiennyt mitään muuta sen hauskempaa
Lopulta iltalaulut eivät enää riitä. Myös
päivisin kannelle kokoontuu hymiseviä ryhmiä. Beatles-biisejä lauletaan, Procol
Harumin ”Salty Dog”:ia tapaillaan mutta nousiko ABBA esiin. En muista, mutta Neil
Youngin versio ”Four Strong Winds”:stä jää puhaltamaan mieleen:
Four strong winds that blow lonely, seven seas that run high
All those things that don't change, come what may
If the good times are all gone, so I'm bound for moving on
I'll look for you if I'm ever back this way.
Nämä sanat päässä nukahdan kannelle, leppoisan
tuulen puhaltaessa ylitseni.
On mulle jo kauan laulanut hiljaa Poseiden
ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon
on pilviin pois jo linnut lentäneet
on kauan jo velloneet, kauan on velloneet veet...
(Juice Leskinen: Odysseus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti