Luulin että tarvitsen aurinkoa.
Keväällä se pehmitti routamaan
lämmöllään sai sinivuokot kukkaan.
Miksi kesällä nurmi paloi ruskeaksi
ja syksyllä ei kuura enää sulanut?
En tiennyt mitään kuunvalosta,
sen viileydestä, sen selkeydestä.
En tiennyt mitään olemisesta,
halusta etsiä, ilosta löytää.
Nyt muutan päivää yöksi,
teen matkaa autioon maahan,
missä vähän vettä on tarpeeksi
ja missä kuu on kirkas joka yö.
Mielenkiintoinen. Useasti luettava. Arvoituksellinen. Ei päästä otteestaan.
VastaaPoistaPettymystä auringon lupauksiin: poltti maan, ei estäny talven tuloa. Niukempikin, mutta luotettava on selkeydessään kylliksi.
VastaaPoistaKiitokset Puujalka! Toivottavasti olet jo päässyt otteesta ;o)
VastaaPoistaJa kiitos Runopasanen! Kiinnostavaa tulkintaa.
Pidin tästä. =)
VastaaPoistaRuno on kiehtova ja kuva on upea, onko itse otettu?
VastaaPoistaKiitos Una ja Careliana! Tämä kuva oli netistä lainattu, joku vapaasti lainattava wallpaper. Tuollaisia kuvia kyllä haluaisin ottaa. Silloin tosin pitäisi jättää toviksi mukava sänky, mikä toisinaan minulta onnistuukin, kuten tänään. Olen vuokramökillä Porvoossa ja heräsin jo klo 03:00. Ei nukuttanut ja luonto oli upeimmillaan. Ei muuta kuin vaatteet päälle ja ulos. Mutta oli jo valoisaa ja aurinko peittosi kuun.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Puujalan kanssa, tätä tekee mieli lukea uudestaan ja uudestsaan. Hieno =)
VastaaPoista