Värejä

I

Ihmisiä lepäämässä vihreällä matolla.

Heillä on yksinkertaiset jalat,

puhtaat kasvot, vain yksi hahmo.

He ovat vain mitä ovat.

He voivat hyvin sanoa:

”Kalat ovat punaisia.”

Ja he ovat oikeassa.

II

Punaiset jäsenet.

Sininen tanssi.

Vain yksi on tärkeää.

Se ei ole tunnelma.

Se on liike ja väri.

III

Punaiset hahmot eivät jätä kylmiksi.

Heidän suunsa huutavat mustaa tuskaa.

Ja heistä pulppuaa ihana musiikki.

Punaiset hahmot ovat vereslihalla.

IV

Pelkäätkö ja toivotko,

että nukkuessasi vihreällä ruoholla

sinisen laguunin rannalla

vaaleanpunaisena ja alastomana

tulee joku suuri ja väkevä

ja koskettaa sinua.

V

Nainen terassilla ajatuksissaan

mustat murheet ja huikaisevan kirkas päivä.

Nainen ei huomaa,

kuinka hänen elämänsä mies

hiljaa lipuu ohi.

Seisahtuneessa hetkessä

vain purje kerran paukahtaa.

Keltainen joki vie miehen kauas pois.

VI

Vaikka yön unettava sini on verhonnut kaiken,

ovat pihan lammet veressä

ja huoneessa ei nukuta.

Nainen mustissaan vaatii selitystä,

mies vaikenee.

Huoneessa keskustellaan, mutta ei sanoin.

Ja matka aamuun on pitkä ja vakava.

Runotorstain haaste: värit

Vastasin haasteeseen kaivamalla esiin 24.11.1992 kirjoittamani Värejä-runot, jotka rustasin Henri Matissen maalausten inspiroimana. Kuvassa yksi näistä maalauksista. Lukija saa arvata tai kuvitella muut.