Tässä uusi muistutus itselleni.
Antaudu elämän tahtoon!
 |
| http://fi.wikipedia.org/wiki/Etusormi |
Kun elämä osoittaa suunnan, antaudu ja
kulje osoitettuun suuntaan. Älä vastusta. Silloin olet vastustamaton. On
luonnollisempaa, ravitsevampaa ja itse asiassa pirun paljon helpompaa mennä
myötävirtaan kuin räpistellä vastavirtaan. Ja kun elämä valitsee sinut, älä
pelkää, vaan käy rohkeasti taistoon. Hyvä taistelu (vaikka hävittykin) tekee
sinusta entistä isomman. Itse asiassa hävittyä taistelua ei taida olla
olemassa, taistelu ei vain mennyt sinun odotustesi mukaisesti, mutta olet
entistä kokeneempi ja viisaampi.
Minulle antautuminen elämän tahtoon voisi
olla myös sitä, että teen ja valitsen sitä, missä on elämän maku. Sitä, että
seuraan elämässäni elävää. Enkä puske ja riudu autiomaassa seurassani vain
kuivat kamelit.
Huomenna näytän keskaria.
Tuo on kyllä hyvä neuvo antautua elämän tahtoon. Aina en sitä haluaisi, vaikka tiedän sen olevan helpompaa ja järkevää. Myötääminen on kuitenkin liki välttämätöntä, elämä on sen opettanut.
VastaaPoistaJes. Kun "nöyrtyy" ja yhtyy Elämän virtaan, omasta elämästä tulee kevyempää ja iloisempaa. Mut sit aina välillä ja aika usein ego haluaa laulaa omaa "itkuvirttään" ja pistää hanttiin ja vastustaa, kunnes Elämä voittaa ja oma elämä alkaa taas sujua.
PoistaTiedän mistä kirjoitat. Tiedän senkin tunteen, kun tunnustaa hävinneensä jonkin taistelun ja sen jälkeen antautuu elämän vietäväksi. Se on huikea tunne. Vapauttava. Niin vapauttava, ettei entiseen enää halua palata. Kannatti valita myötävirta :)
VastaaPoistaKiitos viisaista sanoistasi Vilia! Vastavirtaan uiminen (vastustaminen) pitää meidät kiinni ja paikallaan. Pääsemme eteenpäin vain antautumalla myötävirtaan ja se tapahtuu helposti. Juuri helpotuksen tunne on hyvä merkki oikeaan suuntaan menemisestä.
VastaaPoista