Pitkän kävelyn jälkeen pysähdyn kylän baariin ja istahdan kadulla olevan pöydän ääreen. Pian eteeni on ilmestynyt omenanlohkoja. Otan ilolla vastaan tarjouksen ja rouskuttelen meheviä omenanviipaleita. Sitten eteeni työnnetään täysjyväkorppuja ja sulatejuustoa enkä voi näistäkään kieltäytyä. Hyviltä maistuvat. Lähtiessäni jatkamaan matkaani korppujen omistaja Mia pyytää minua ottamaan loput korput mukaani. Yritän ensin kieltäytyä, mutta lopulta pakkaan ne reppuuni.
Pysähdyn lähteelle juomaan. Lasken reppuni maahan. Riisun sukat ja otan kengät pois jalasta. Istahdan lähteellä olevan pöydän ääreen syömään. Pian paikalle saapuu muitakin vaeltajia. Olen jakanut mehukkaan omenani lohkoihin. Tarjoan espanjalaiselle naiselle viipaleen omenastani. Hän puolestaan tarjoaa minulle persikanviipaleen. Ranskalainen nainen tarjoaa koko joukolle suklaata, joku toinen pähkinöitä. Lopuksi tarjoan vielä maistiaiset omasta suklaalevystäni ja annan sveitsiläisen linkkarin espanjalaisen miehen ihmeteltäväksi. Mies ja lelu viettävät hetken laatuaikaa toistensa seurassa.
Olemme kävelleet ylös kolme mäkeä ja tietysti niiden väliset alamäet ja tasanteet. Edessä häämöttävään kylään on vielä muutama kilometri jäljellä. Mian jalat ovat kipeät ja hänen kävelynsä on vaivalloista. Totean, että nyt olisi hyvä pitää tauko ja muut ovat samaa mieltä. Niinpä levitän kevyen filttini tien varren nurmelle. Kaikki kaivavat esille reppujensa antimia ja pian meillä on tarjolla mukava välipala: sulatejuustoa, omenaa, kiiviä, banaania, oliiveja, suklaata, pähkinöitä, manteleita,… niin ja Mian antamia täysjyväkorppuja. Peter laittaa kännykästään musiikin soimaan ja nautimme olostamme. Ja kuin taikaiskusta koko päivän taivasta peittänyt pilviverho repeytyy ja aurinko pilkistää esiin. Peter osoittaa äkkiä yläpuolelleen: päivän ensimmäinen perhonen lennossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti