12.11.2010

El Camino - Opetukset

Matka osoittautui erilaiseksi, kuin olin etukäteen kuvitellut. Lähdin El Caminolle hakemaan rauhaa. Luulin, että viettäisin paljon aikaa itsekseni omissa mietteissäni. Toisin kävi, sillä El Caminon sosiaalinen puoli yllätti minut. Ensimmäinen oivallukseni siellä oli siis, että minulla on jo se, mitä matkalta lähdin etsimään: rauha sisälläni. Tarvitsen ja kaipaan ensisijaisesti jotain muuta. Tähän oivallukseen liittyneenä toivotin matkan sosiaalisen puolen tervetulleeksi.


'Laskin, että matkan aikana juttelin 26 eri maalaisen kanssa. Erinomainen kielikylpy! Pyhiinvaeltajien keskuudessa vallitsee erityinen yhteenkuuluvuuden tunne, kuin kaikki olisivat yhtä suurta perhettä: toisia autetaan, ruokaa jaetaan, kysytään kuulumisia ym.  Ihmiset ovat vapaita velvollisuuksistaan, avoimia ja uteliaita toisiaan kohtaan (kuin lapset). Niinpä heidän paras puolensa pääsee loistamaan. Sielut tulevat esiin.


Kun tutustut ihmisiin, huomaat nopeasti, millainen suhde teillä on. Skaala on laaja: suhde voi olla kepeä ja pinnallinen tai toisessa ääripäässä saatat tuntea voimakasta yhteyttä toista kohtaan, kuin tuo toinen olisi sielunkumppanisi. Ja sitä hän onkin. Suhde voi olla myös odottava: kumpikin odottaa toisen avausta, avautumista, jakamista, naamion riisumista. Pohjimmiltaan olemme kaiketikin kaikki toistemme sielunkumppaneita.


El Caminon opettamana voisin antaa itselleni seuraavanlaisia ohjeita.
Tunnista läheisesi ja sielunkumppanit. Vietä heidän kanssaan aikaa, sillä se ravitsee sinua. Ravitse sinä myös muita, jopa niitä, joiden kanssa et välittäisi olla. Ehkä he tarvitsevat eniten läsnäoloasi ja huomiotasi. Jaa asioita, anna itsestäsi ja ole antelias. Tee mitä teet, älä tee tekemisistäsi ongelmaa, puhu julki oma totuutesi ja ole rohkea esimerkki muille. Puhu ja toimi, mitä sydämesi haluaa sanoa ja tehdä. Anna sielusi valon loistaa ja sydämen lämpösi tuntua.


Kunnioita muita ihmisiä, ajattele heistä hyvää ja ole heistä kiinnostunut. Elämän merkitys on toisissa ihmisissä, jakamisessa ja auttamisessa. Ihmisten auttaminen tekee sinusta onnellisen. Kaikki mikä yhdistää on hyvästä, kaikki mikä erottaa, on pahasta. Huumori ja ilo yhdistävät ja siksi tee matkaasi ilolla, hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa.
Löydä oma tahtisi. Kävele elämässäsi sellaisin askelin, jotka ovat sinulle ominaisia. Pidä taukoja ja lepää tarvittaessa, vaikka muut eivät niin tekisikään. Tee elämästäsi oma matkasi. Ole oman elämäsi luoja ja ohjaaja.

El Camino on hyvin merkitty. Matkan tekeminen on siis merkkien, jälkien seuraamista. Seuraamalla merkkejä pääset perille. Samoin on elämässä. Jos olet hereillä ja huomaat elämäsi kannalta oikeat merkit ja seuraat niitä, niin menet elämässäsi oikeaan suuntaan.

El Camino on kävelyä. Se on yksin oloa ja itsestä huolehtimista. Se on yhdessä oloa ja toisista huolehtimista. Se on henkinen matka, pyhiinvaellus. Olen mielelläni pilgrim, pyhiinvaeltaja ja vaellan kohti pyhää. Ja El Camino jatkuu, vaikka kävely on ohi. Se jatkuu toisessa muodossa, jokapäiväisessä elämässäni. Se jatkuu niin kauan kuin hengitän, ehkä senkin jälkeen. Buen Camino!



2 kommenttia:

  1. Hienoja huomioita Ari. Tuo oli mulle ihan uusi ajatus, että voisimme kaikki olla toisillemme sielunkumppaneita.

    Kiva kuva kun seisot sydämessä =)

    VastaaPoista
  2. Birgitta, kiitos kommentista.

    Niin, minun käsitys/ajatus/tunne/tieto (en löydä sopivaa sanaa) on, että pohjimmiltaan olemme yhtä. Eikä se ole oikeastaan minun käsitys, vaan lainattu, yhteinen...

    Tuo sydämessä seisominen on minulle tärkeä symbolisestikin. Luonnostaan "päätyyppinä" pyrin nykyään tietoisesti ajattelemaan vähemmän ja etsin sydäntäni sieltä jostain maton alta, jonne olen sen lakaissut.

    VastaaPoista