El Camino - Tarinoita

El Caminolla tutustuu helposti toisiin pyhiinvaeltajiin ja kuulumisia vaihdellessa kuulee heidän tarinoitaan. Tässä joitakin näistä tarinoista.

Portugalilaismiehellä on iso asunto, rutkasti rahaa, urheiluauto (BMW) ja kaksi tyttöystävää (molemmat malleja) samaan aikaan. Yhtenä aamuna häneen iskee ajatus kuin märkä pyyhe vasten kasvoja: hän ei ole onnellinen, hän ei oikeasti halua tätä. Ja hän muuttaa kaiken: luopuu asunnosta, autosta ja tyttöystävistä ja ryhtyy poliisiksi. Tästä eteenpäin hän suojelee ihmisiä taistellen heidän puolestaan rikollisia ja jengejä vastaan, ei asein, vaan puhumalla ja toimimalla. Hän on saavuttanut jengien luottamuksen ja niiden jäsenet tulevat puhumaan hänelle vaikeuksistaan. Ja nyt hänen 15 vuoden takainen haave on toteutunut ja hän on täällä kulkemassa omaa El Caminoaan.

Saksalaismies eroaa vaimostaan, saa burnoutin, joutuu sairaslomalle ja ajaa pahan kolarin, josta selviää kuin ihmeen kaupalla. Hän saa toisen tilaisuuden. Hän päättää lähteä pyhiinvaellukselle. Hän ostaa kaikki varusteet, mutta epäröi kuitenkin lähteä, vaikka on kiertänyt maapallon moneen kertaan työnsä puitteissa. Tämä matka saattaa olla toisenlainen. Hän ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Häntä pelottaa.  No, hän voi kuitenkin ajaa sisään uudet retkikenkänsä, jos hän vaikka päättääkin lähteä. Hän käyttää uusia jalkineita päivittäin ja tekee pieniä kävelylenkkejä kotikaupungissaan. Kerran hän löytää kadun, jota pitkin hän ei koskaan ole kulkenut. Ja äkkiä hän seisahtuu: erään talon seinälle on piirretty iso kuva, joka esittää pyhiinvaeltajaa matkalla Santiago de Compostelaan. Kenties tuossa talossa asuu joku, joka on oman Caminonsa suorittanut. Ja nyt hän ei enää epäröi, ei enää tämän merkin saatuaan, vaan tilaa matkansa heti.

Ranskalaismies eroaa tyttöystävästään, myy kaiken ja lähtee omalle pyhiinvaellukselleen muulin ja koiran kanssa kohti Santiago de Compostelaa kotikonnuiltaan Ranskasta. Välillä hän on töissä matkansa varrella ja jatkaa sitten kulkuaan. Nyt puolen vuoden päästä lähdöstään hän on täällä Pohjois-Espanjassa matkalla kohti Santiago de Compostelaa.

Italialaismies työskentelee kampaajana filmitähtien kanssa. Yhtenä päivänä hän jättää työnsä ja lähtee omalle El Caminolleen. Hienot hotellit vaihtuvat pyhiinvaeltajien kerrossänkymajoituksiin, kalliit ateriat pilgrim menuihin ja baarien bocadilloihin. Mutta hän ei valita. Hän on matkalla. Matkalla johonkin uuteen.

Laiva kaatuu myrskyssä Norjan rannikolla ja uppoaa. Mies pelastuu ja on onnettomuuden ainut elonjäänyt. Kiitoksena pelastumisestaan hän päättää kiertää kaikki maailman pyhiinvaellusreitit. Nyt hänellä on takana kymmeniä tuhansia kilometrejä kävelyä pitkin pyhiinvaellusreittejä. Ja hänen matkansa jatkuu.

Espanjalaismies sahaa tätä Pohjois-Espanjan suosituinta reittiä (pituus yhteen suuntaan lähes 800 km) edestakaisin ja on nyt jo kolmannen edestakaisen matkansa paluuosuudella. Toinen espanjalaismies vetää perässään lastenvaunujen alustan varaan rakennettuja kärryjä ja tekee koiransa kanssa matkaa jo neljättä kuukautta. Sveitsiläismies haluaa matkalleen pituutta ja lähtee kävelemään kohti Santiago de Compostelaa Helsingistä.

Saksalaismies lähtee pyhiinvaellukselle kotoaan Kölnistä. Kun tapaan hänet, hänellä on jo 2000 kilometriä kävelyä takanaan. Hän nukkuu yönsä teltassa tai kirkossa tai kirkon edustalla katoksen suojassa. Hän ei juuri koskaan käy ruokailemassa baareissa tai kahviloissa, vaan valmistaa ruokansa itse. Kerran eräs amerikkalaisnainen kiinnostuu hänestä kovasti. Mies yrittää selittää, että hän on pyhiinvaellusmatkalla, mutta se ei auta. Hänen on yhtenä päivänä käveltävä yli 40 kilometriä, jotta hän pääsee naisesta eroon. Luonnollisesti hän asuu Kölnissäkin sinkkuna. Mutta hän osoittautuu mukavaksi mieheksi, joka juttelee mielellään kokemuksistaan ja asioistaan. Kävelemme monta tuntia yhdessä, kunnes minä sukellan baariin ja hän jatkaa matkaansa.

Aamupäivällä kello 11 istun kahvilassa pöytään, jossa on nuori espanjalaismies. Hän kertoo, ettei halua tyttöystävää, sillä äiti riittää hänelle vielä. Hän näyttää kädessään olevaa tatuointia, joka on otettu rakkaudesta äitiin. Hän sanoo lähteneensä kävelemään jo kello 2 aamulla ja on kävellyt tänään yhdeksässä tunnissa 50 km. Hänen lounasmenuunsa on kaksi olutta, tupakka ja joint, jonka hän kertoo olevan hyvää lääkettä hänelle. Se pitää hänet vauhdissa, sillä hän aikoo kävellä tänään vielä 20 km lisää.

On hyvä kuulla toisten tarinoita. On hyvä nähdä, että isotkin muutokset ovat mahdollisia. Joskus muutokset tulevat kriisin kautta, mutta usein myös siten, että ihminen havahtuu: tästä olen saanut tarpeekseni, tämän aika on ohi, tämä suunta ei ole oikea, tämä ei ole minun taisteluni, tätä en enää halua lisää jne. Jään miettimään, mitä muutoksia minä haluan tehdä.